Acting A Song -workshop

Kouluni aikana meillä kävi vierailevana opettajana professori Cary Libkin (Penn State College of Arts and Architecture). Hän on oman koulunsa musiikkiteatteri- ja teatteriohjauskoulutuksen yliopettaja ja sain kunnian päästä osallistumaan hänen Acting A Song workshop-kokonaisuuteensa. Kaivelin muistiinpano-arkistoistani, mitä ajatuksia ja huomioita kirjasin hänen opetuksessaan ja haluan nyt jakaa muutamia oivalluksiani myös täällä blogissani.

Ensimmäiseksi hän luennoi meille ylipäänsä lauluista musiikkiteatterissa. In a musical songs are inevitable. Lauluilta ei voi välttyä, ne ovat pakollisia musikaaleissa. Laulut syntyvät tarpeista, ne ovat aina muutos tai matka. Kun laulu on päättynyt, mikään ei ole enää entisensä, hahmossa on tapahtunut jokin kehitys. Ne ovat hahmon sekä juonen käännekohdat. Pop-musiikin ja teatterimusiikin ero on siinä, että pop-musiikin lyriikat kuvastavat olotilaa tai tunnetta, teatterissa laulu on aina taistelu jonkin puolesta.

Kun analysoit laulua, Libkin antoi meille seuraavanlaisia kysymyksiä laulun lähestymiseen:

1. Miksi laulu lauletaan, mikä saa sinut laulamaan? Mitä tapahtuu juonellisesti juuri ennen laulua? Mikä ”laukaisee” laulun?

2. Mitä laulun aikana tapahtuu? Minkälainen muutos hahmossa tapahtuu? Minkä päätöksen hän tekee? Minkälainen emotionaalinen matka kappaleen sisällä tapahtuu?

3. Kenelle minä laulan? Mitä haluan itseltäni/toiselta laulussa? Mikä/Missä/Kuka on lauluni focus?

4. Missä minä olen? Mitä ympärilläni on? Aloita siitä, mitä sinulla on päälläsi ja laajenna aina siihen, millainen säätila vallitsee luodessasi tilaa, jossa laulu tapahtuu. Älä unohda haju-, maku-, kuulo- ja näköaistia - ne ovat yhtä tärkeitä asioita kuin ’miltä sinusta tuntuu’.

5. Mitä laulussa on helppoa sanoa, mitä ei?

Haluaminen ei ole tarpeeksi, sinun tulee taistella! Jos et halua muutosta, miksi laulaisit? Muista kuitenkin, että muutos itsessään ei ole kiinnostavaa katsojalle vaan sitä edeltävä ristiriita. Tästä syystä retoriset kysymykset lavalla eivät toimi. Sinun tulee vaatia vastauksia kysymyksiisi. Älä luo itsellesi rajoitteita. Itsesääli esimerkiksi on hyvin epäkiinnostavaa katseltavaa lavalla, koska silloin olet jo luovuttanut taistelun. Pienikin mahdollisuus voitosta on aina tehokkaampi vaihtoehto kuin varmuus menetyksestä.

Laulujen säkeistöosia ajaa useimmiten teksti, kertosäkeitä musiikki. Jos jokin osa tekstistä toistuu, tee muutos – musiikillinen, ilmaisullinen tai toiminnallinen. Kun et laula (ns. instrumentaaliosioiden aikana), roolin pudottaminen tekemällä ’ei mitään’ on aina väärä ratkaisu. "Mukatekeminen" on vielä pahempaa. Elä hetkessä, mieti mitä aiot sanoa seuraavaksi, pidä itsesi kiinni laulussa. Anna musiikin johdattaa sinua.

******

Joskus harjoitustilanteissa tuntuu, että kun musikaalissa laulu alkaa, ohjaaja nostaa kätensä pystyyn ja sysää lauluohjauksen kokonaan koreografin tai kapellimestarin harteille. Opettajana Libkin kuitenkin keskittyi kanssamme vain ja ainoastaan juuri näyttelijäntyöhön laulaessamme. Hän työsti laulujamme aivan samoin kuin näyttelijäntyön tunneilla työstetään näytelmän monologeja tai dialogeja. Hän sanoi meille heti alkajaisiksi, että häntä ei kiinnosta meidän vahvuutemme tai heikkoutemme laulajina, laulua me työstämme laulunopettajiemme kanssa. Hänen kanssan me keskityimme vain ilmaisuun. Hän yhdisti ainakin minulle monta irrallaan roikkunutta lankaa tuon workshopin aikana.

Samoja aihetta näyttelijäntyön näkökulmasta sivuaa aikaisempi bogaukseni Audition-kirjasta.