Tekniikasta

Mitä oikeastaan on tekniikka teatterialalla? Sitä vaaditaan ja odotetaan. Sitä käytetään määrittelemään kuka on hyvä työssään ja kuka taas ei. Sitä on, jos pystyy tekemään tiettyjä asioita. Sitä tarvitsee, jotta voisi tehdä jotain paremmin tai enemmän kuin joku toinen. Sitä on ihmisillä, joilla on koulutuksesta hankittu paperi ja tietty ammattinimike tietystä koulusta.

Ei, ei, ei ja vielä kerran ei.

Miksi tekniikkaa tulisi sitten opiskella? Jotta olisit vapaampi ilmaisemaan. Jotta kykenisit ilmaisemaan enemmän. Se on pelkkä työkalu helpottamaan työtäsi. Kaikki ne hikiset tunnit erilaisten harjoitteiden parissa, kaikki ne tuhannet toistot, kaikki se oman instrumenttisi työstäminen ja hiominen parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Se on kaikki työtä, jotta sinun olisi helpompaa olla yleisön edessä. Jotta voisit olla vapaa. Jotta kokisit olosi turvalliseksi.

On järjetöntä kilpailla siitä, kuka pyörii eniten piruetteja tai kuka laulaa korkeimmalle. On järjetöntä ylipäänsä kilpailla millään tasolla, koska olemme kaikki erilaisia yksilöitä, erilaisine vartaloin, erilaisine instrumentein. Kilpailu on hyvä motivaattori, se on hyvä syy yrittää uudelleen. Mutta kilpaile itseäsi vastaan. Kilpaile omaa edellistä suoritustasi vastaan. Se on ainoa reilu kilpailu tällä alalla. Tai kilpaile opettajaasi vastaan. Pyri tulemaan kisällinä yhtä hyväksi tai jopa paremmaksi kuin mestarisi.

On aika opiskella tekniikkaa ja on aika katsoa kuinka siivet kantavat. Itse suosittelemaan tekemään selkeän tietoisen ratkaisun, kumpaa milloinkin teet harjoitellessasi. Itse esimerkiksi tanssia opettaessani pyrin muistuttamaan, että poikkilattiaharjoituksissa haluan nähdä tekniikkaa, haluan nähdä puhtaita suorituksia. Ja kun lopputunnista aloitetaan itse tanssisarjan työstäminen, haluan, että oppilaani keskittyvät tanssimiseen ja ilmaisuun – ei enää tekniikkaan. Sinulla on se tekniikka sillä tasolla, mitä olet ehtinyt hankkia, ja joskus sinun on syytä myös kokeilla mihin se tällä hetkellä riittää.

Toinen äärimmäisen tärkeä puoli tekniikkaa on myös oman instrumentin tunteminen. Tästä syystä erityisesti itsensä vertaaminen toisiin ihmisiin voi olla hyvinkin vahingollista. Sinun täytyy työskennellä omalla instrumentillasi, oman instrumenttisi keinoin ja rajoituksin. Se ON epäreilua, mutta yksi tärkeimmistä faktoista, joita voit tällä alalla oppia harjoittelusta ja kehittymisestä.

Hyvä tekniikka on sellaista, jossa toistojen määrä ei vahingoita instrumenttiasi. Sillä tarkoitetaan kestävää ja tervettä työtapaa. Tekniikan puute tai huono/väärä tekniikka aiheuttaa komplikaatioita. Pahimmillaan huono tekniikka voi tuhota instrumenttisi. On kuitenkin myös hyvä muistaa, että minun tapani tehdä ei ole väärä, vaikka sinä et niin voisikaan tehdä. Me emme voi määritellä, mikä on oikea työtapa muille.

Totta kai on tiettyjä fysiikan lakeja sekä fysiologisia seikkoja, jotka pätevät jokaiseen ihmiskehoon. Eihän muuten tekniikkaa voisi opettaa! Silti monet asiat opetuksessamme on pelkkää minä-tuntemuksen jakamista, mistä syystä hyvä opettaja tarkoittaa kielessämme useimmiten opettajan ja oppilaan toimivaa henkilökemiaa. Tästä syystä tämän alan oppiminen onkin useimmiten leikillisesti sanottuna henkimaailman hommia.

Yhdelle hyvä opettaja ei ole hyväksi toiselle. Hyvän tekniikan oppimiseksi onkin syytä löytää itselle ja omalle instrumentille sopiva opettaja. Ja jos oma instrumenttisi on vielä täysin hakusessa, se voi olla joskus pitkä ja kivinen tie. Onneksi moni opettaja uskaltaa myöntää, ettei pysty välttämättä tarjoamaan oppilaalleen sitä, mitä hän tällä hetkellä tarvitsee, vaan ohjaa oppilaitaan eteenpäin heille mahdollisesti paremmin sopivammille mestareille. Se on omanlaistaan tekniikkaa myös, tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa.

Tekniikka luo vapautta, tekniikka luo turvaa. Tekniikka on paras ystäväsi, se tekee työstäsi helppoa.