Olipa yö, huh huh, olipa yö!

Rakastan farssia tyylilajina, mutten useinkaan näkemiäni farssiesityksiä. Helsingin Kaupunginteatterin Hotelli Paradiso ansaitseekin minusta kunniamaininnan siitä, että siellä uskallettiin tehdä farssi ilman huutamista, päätöntä edestakas juoksemista ja jatkuvaa kaksimielistä elehdintää. Sen sijaan esiintyjien tyylitelty ylidramaattinen liikekieli tuo roolihenkilöiden karikatyyrit esiin tavalla, josta ainakin minä nautin. Teksti on hyvä ja siihen on uskallettu luottaa ilman turhaa meuhkaamista.