Mikä siinä on niin vaikeaa?

Minun on pitkään pitänyt kirjoittaa tänne purkaus siitä, miksei Suomessa tehdä musikaaleja 'niin kuin ne on tarkoitettu tehtäväksi'. Olen aloittanut kirjoituksen monta kertaa, mutten ole päässyt puuta pitemmälle. Aiheesta kun on turha purnata pelkällä 'minusta näin' ja 'minusta ei näin' argumenteilla. Halusin löytää lisää pohjaa ajatuksilleni, jutella alan ihmisten kanssa aiheesta ja koota kattavampaa näkökulmaa, jonka iskeä sitten tänne blogiini.

Sitten lopulta satuin törmäämään facebookissa Terry Teachoutin 30.1.2014 The Wall Street Journaliin kirjoittamaan artikkeliin otsikolla When a Director Goes Too Far. Kirjoitus käsittelee pikemminkin tekstien ja näytelmien muokkaamista, uudelleenkirjoittamista ja modernisointia erityisesti tekijänoikeuslain näkökulmasta. Nään kuitenkin tässä keskustelussa paljon yhtymäkohtia siihen, mitä ajattelen musiikkiteatterista sekä sen tilasta Suomessa.

Nykyaikaista orjuutta

Satuin ajautumaan Twitterin puolella pitkään keskusteluun työharjoittelusta. Siellä otettiin kantaa tähän monille tuttuun 'ammattiopiskelumuotoon', argumentteja sateli niin puolesta ja vastaa, jaettiin positiivisia sekä negatiivisia kokemuksia, arvioitiin työssä oppimisen onnistumista eri tilanteissa sekä sitä, minkälaisella sopimuksella sekä palkalla työharjoittelija tulisi ottaa mukaan firmaan, jotta tilanne olisi reilua kaikkia kohtaan.

Olen itse tehnyt aikanaan työharjoitteluni ammattiteatterissa. Olen siis osana opintojani ollut mukana tekemässä isoa musikaalia, työskennellyt ammattilaisten rinnalla, samoissa työtehtävissä, samalla tavalla ohjattuna kuin hekin. Palkan sijaan sain harjoitusjaksosta opintopisteitä, sen jälkeen näytöksistä nimellistä palkkaa. Olen myös yksi niistä onnellisista, joka on opintojeni jälkeen saanut jatkaa samassa talossa - täydellä palkalla. Kiitos osaamiseni ja taitojeni? Ehkä sitäkin. Mutta kaikkein eniten varmasti siksi, että asuin paikkakunnalla ja olen mies tällä hyvin naisvoittoisella alalla.

Teatteria jokaiselle

Haluan jatkaa aiheesta, joka liippaa osaltaan vihaisia nuoria teatterintekijöitä - Tällä kertaa kuitenkin pienenä kritiikinpoikasena. Nuorena nimittäin asiat nähdään usein niin kovin mustavalkoisina. Sen seurauksena taidetta, myös oman alan, tulee helposti arvoitettua usein hyvin rankalla kädellä pelkästään hyvään ja huonoon taiteeseen: tuota minä haluan tehdä, tuo on arvokasta taidetta, kaikki muu on pelkkää sontaa, pelleilyä ja arvotonta potaskaa.

Valitettavasti tämänkaltainen ajattelutapa jää joskus myös päälle, minkä seurauksena jonkin taidekentän sisälle alkaa syntyä pieniä kuppikuntia, jotka nenä pystyssä julistavat omaa paremmuuttaan ja tärkeyttään yli toisten tekijöiden. He eivät valitettavasti huomaa, että ulkopuolisille ihmisille me asumme kaikki yhdessä ja samassa pesässä. Vaikka näkemyksemme alan sisällä eroaisivat kuinka, meidän tulee pitää yhteisestä kodistamme huolta! Tietyt kodinsisäiset riidat pysyköön omien seinien sisäpuolella, ei niitä ole tarkoitus käyttää lyömäaseena perhetutuilla vieraillessa.

Nuoret vihaiset teatterintekijät

Tämän tekstin ajatukset laukaisi kaksi lukemaani kirjoitusta. Ensimmäinen oli Imagen (11/2013) artikkeli "Meidän vuoro", jossa haastateltiin neljää about ikäistäni kolmekymppistä teatterintekijää - teatterinjohtajia, ohjaajia ja näytelmäkirjailijoita. Toinen oli vastikää tänä aamuna yle.fi sivustolle Anna Perhon kirjoittama blogi "Työn säännöt", joka käsittelee työelämää ja työn sääntöjä nuorten näkökulmasta.

Nuoret ovat tunnetusti vihaisia. Nuoret haluavat tunnetusti muutosta. Nuoret haluavat yleensä paremman ja oikeudenmukaisemman elämän kuin heidän vanhemmillaan on ollut. Ja nuoret ovat halukkaat taistelemaan sen puolesta. Nuori on kyllä myös usein ajatuksissaan naiivi. Mutta se ei ole minusta ollenkaan huono asia. Naiivit ajatukset ovat puhtaita, kirkasotsaisia, ehkä lyhytnäköisiä, mutta ehdottoman vilpittömiä. Naiiveissa unelmissa löytyy totuuden siemen.

Päivän kirosana

Se oli sellaista "huonoa musikaalinäyttelemistä".

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin huono musikaalinäytteleminen. On huonoa näyttelijäntyötä ja hyvää näyttelijäntyötä. On tyyliin tai itseasiassa oikeammin sanottuna ympäristöönsä sopivaa tai epäsopivaa näyttelemistä. Jälkimmäistä kutsutaan myös usein termillä "ylinäytteleminen". Ylinäytteleminen johtuu useimmiten vain siitä, ettei näyttelijä ole ilmaisullisesti samoilla kierroksilla muiden kanssa. Tai sitten se tarkoittaa ulkokultaista, falskia näyttelijäntyötä, jolloin toiminnot ja tunnetilat eivät ole ns. sisäsyntyisiä - eli siis sitä huonoa näyttelijäntyötä.

Teatterin hiljaiset työmyyrät

Sateisen marraskuun aikana kaikenlaiset valonpilkahdukset ovat ihmismielelle tärkeitä. Siksi haastan sinut antamaan tänään kiitoksen sille, jolle se kuuluu. Anna se vielä sellaiselle ihmiselle, joka tekee työnsä hyvin, mutta ei siitä kuule yleensä positiivista palautetta. Sellaiselle, jota kyllä kärkkäästi haukutaan, jos pienikin homma on tehty huonosti, mutta jonka tulisi yleensä elää sillä kiitoksella, että kukaan ei vaan sanonut mitään.

Tällaisia työntekijöitä löytyy varmasti joka alalta. Mutta teatteri jos mikä on täynnä näitä 'hiljaisia työmyyriä'. Esiintyjät, ohjaajat, taiteellisen työryhmän jäsenet - Meille virtaa kukkia ja sampanjaa, me pokkaamme ensi-illan päätteeksi ja meitä kiitellään vuolaasti maljapuheissa. Ihmisten silmissä me luomme esityksen, ilman meitä teatteria ei olisi.

Mutta entä sitten ne hiljaiset?

Mistä käytävillä puhutaan?

Haluan välittää jälleen kiitokseni ahkerille lukijoilleni. Ilman teitä en kirjoittaisi tänne ollenkaan näin usein, kuin mitä nyt kynä tuntuu sauhuavan! Saamani palaute 'teatterin käytävillä' ja somessa on nimittäin osoittanut, että tämänkaltaiselle pohdinnalle on kentällä kysyntää. Ja moni on tullut myös kertomaan, kuinka hienoa on ollut huomata, etteivät he ole omien ajatustensa kanssa sittenkään yksin! En voisi olla iloisempi saamastani vastaanotosta.

Mikä sitten ihmisiä kaikkein eniten puhuttaa? No tällä hetkellä "Top-3-Sivut" blogissani katselukertojen perusteella ovat käsitelleet:

• Laulamista ja laulutekniikkaa
• Teatterista kirjoitettavaa kritiikkiä
• Koe-esiintymisiä

Ja niille, joille tämä mahdollisesti on ensikosketus blogiini tai joita muten vain kiinnostaa, mistä kaikki tämä teksti sai alkunsa, linkki ensimmäiseen tekstiini "Blogin avaamisen problematiikka..."