lauantai 26. lokakuuta 2013

Kaikki mitä näyttelijän tulee tietää saadakseen osan

Nykyinen kihlattuni lainasi minulle erään kirjan seurustelumme alkuvaiheessa. Se oli nimeltään "AUDITION - Everything an Actor Needs to Know to Get the Part" (1978). Olin juuri valmistunut koulusta ammattiini ja tämä kirja onnistui hienosti kokoamaan yhteen neljän ja puolen vuoden näyttelijäntyön opinnot sekä antamaan eväitä tulevaisuuteen. Opus taitaa jälleen olla lainassa jollain yhteisistä kollegoistamme, mutta onneksi kirjoitin siitä aikanaan itselleni muistiinpanot muistitikulle. Niiden pohjalta kirjoitankin nyt tämän bloggauksen.

Kirjan on kirjoittanut Michael Shurtleff (1920-2007). Hän toimi yhtenä vaikutusvaltaisimpina casting-directorina Broadwaylla palkaten uusina niminä lavalle mm. sellaisia meillekin tuttuja näyttelijöitä kuin Barbra Streisand, Gene Hackman, Dustin Hoffman ja Bette Midler. Hän työskenteli myös musikaalien Chicago, Pippin sekä Jesus Christ Superstar alkuperäismiehitysten kasaajana. Työnsä pohjalta hän kirjoitti tämän jopa "Näyttelijöiden raamatuksi" leikkimielisesti kutsutun "Audition"-kirjansa kooten samoihin kansiin yleisimpiä ongelmia, sudenkuoppia sekä mahdollisuuksia, joita Broadwayn koe-esiintymisessä yleensä hakijoiden eteen tuli.

Kirja keskittyy pääsääntöisesti puhumaan koe-esiintymisessä tapahtuvasta reading-osiosta, jossa sinun tulee lukea/näytellä pätkä näytelmästä usein sinulle annetun vastanäyttelijän avustamana. Shurtleff jakaa opetuksena tässä osiossa  kahteentoista tienviittaan (The Twelve Guideposts), jotka läpikäymällä näyttelijä voisi valmistautua mahdollisimman hyvin edessäolevaan koitokseensa. Ohjeet pätevät pitkälti myös näyttelijäntyöhön sellaisenaan auttaen esittämään oikeanlaisia kysymyksiä, joiden avulla lähteä rakentamaan roolihenkilöä sekä tämän kohtauksia.

En tule kirjoittamaan koko viiden sivun muistiinpano-litaniaani tänne, vaan mainitsen vain muutaman isommista ahaa-elämyksistäni kirjaa ensi kertaa lukiessani. Jos kiinnostut, ja haluat tietää enemmän, hanki kirja käsiisi ja lue itse!

- Mikä minun suhteeni toiseen roolihenkilöön on, ei ole riittävä kysymys. Se ei anna sinulle mitään näyteltävää. Kysy aina sen sijaan, millainen tuo suhde on. Sitä voi jo näytellä.

- Romanssi on voima, joka ajaa meitä eteenpäin oikeassakin elämässä. Se on meidän jokaisen halu, salainen toive: ihastua ja toisaalta saada rakkautta. Mikään ei ole voimakkaampi motivaattori kuin romanssi. Älä vähättele sitä.

- Puhevolyymin kasvattaminen, yliartikulointi tai elehtiminen ei ole koskaan lääke. Et vain halua tarpeeksi. Sinun tulee nostaa panoksia, haluta enemmän, tarkemmin, kipeämmin. Silloin tekemisesi myös välittyy katsojalle, eikä siitä tule ulkokultaista.

- Kommunikointi on aina kahden kauppaa. Onko oma viestini tarpeeksi selkeä? Välittyikö viestini toiselle? Vastaanotinko toisen lähettämän viestin kokonaisuudessaan? Huomasiko vastapuoleni, että vastaanotin hänen viestinsä?

-Yritä vaikuttaa toiseen. Yritä saada hänet olemaan samaa mieltä kanssasi. Ajattele: "Sinun pitäisi muuttua siitä, millainen olet, sellaiseksi kuin sinun minun mielestäni pitäisi olla."

Ja kaikkein tärkeimpänä: Miksi minua ei valittu koe-esiintymisestä?
- Koska muistutit ääneltäsi ohjaajan ex-vaimoa. Olit 10cm liian pitkä. Näytät kasvoiltasi samanlaiselta, kuin joku joka on jo valittu teokseen. (Ja laulunopettaja ja esiintyjä Martina Roos lisäsi tähän samaan: He etsivät punapäistä alttoa ja sinä olet blondi sopraano.) Et voi asialle mitään, joten lopeta ihmettely.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti