torstai 11. joulukuuta 2014

Musikaali, laulunäytelmä, kabaree, mitä näitä nyt on...

Inhoan lokerointia. Inhoan sitä, että ihmisiä tai taidetta määritellään bokseihin. Inhoan sitä, että osoitetaan sormella jotakin ja todetaan sen olevan sitä tai tätä. Ja kuitenkin tällainen yleistäminen on välttämätöntä, kun halutaan tutkia tai keskustella spesifisti jostain. Yleistäminen on myös tehokas tapa kärjistää, jotta voi herättää keskustelua. Sillä voi kuitenkin myös helposti satuttaa.

En myöskään pidä siitä, että yleistämisellä ja lokeroinnilla aletaan niin usein luoda me vastaan ne ajattelua. Tai osoitetaan knoppitietämystä erittelemällä ihmisiä tai teoksia kauemmas toisistaan jonkin nippelitiedon perusteella. Ollaan siis "taide-elitistejä". Hipstereitä.

Maailma ei ole mustavalkoinen, Eskoseni. Taide ei myöskään ole mustavalkoista. Kumpikaan niistä ei edes ole harmaan viisikymmentä sävyä. Ne ovat molemmat sateenkaarenkirjavia. (All puns intended.)


Tämä aihe tuli vastaan, kun eräästä apurahaa myöntävästä paikasta ilmoitettiin, että hakemamme apuraha on siirretty monitaiteen puolelta musiikin apurahaksi. Ei sillä liene käytännössä kauhean suurta merkitystä - kai. Mutta taideprojekti, johon kuuluu yhtälailla musiikki, näyttämötaide, liike, monet eri visuaaliset taidemuodot (lavastus, valosuunnittelu, maskeeraus, puvustus, liikkuva kuva) on minusta itsestäänselvästi monitaiteen alle kuuluva teos. Mutta siis ilmeisesti ei heidän lokeroinnissaan.

Ja tästä pääsenkin suureen ongelmaan näin taiteen alalla: Kun kaikkien tapa lokeroida ei ole missään määrin yhdenmukainen. Joskus - varsinkin mainonnassa ja esitysten nimissä - käytetään termiä A, koska se antaa myyvän mielikuvan B. Se määritelmä A kuitenki tarkoittaa asiaa A, ei pelkästään jotain mielikuvaa. Olen esimerkiksi nähnyt monta revyytä, jotka ovatkin olleet juonellisia kokonaisuuksia eivätkä siis irrallisista numeroista koostuvia (yleensä yhteiskunnallista kritiikkiä sisältäviä) laulu-, tanssi- ja sketsinumeroita. Nimi 'revyy' haluttiin ilmeisesti lisätä vain vakuuttamaan katsoja, että hauskaa olisi luvassa.

Olen myös nähnyt musikaaleja, jotka voisi yhtä hyvin esittää ilman kaikkea sitä laulua. Tarkoitan niitä esityksiä, joissa tarina ei etene laulujen aikana lainkaan, vaan laulut ikään kuin keskeyttävät teatteriesityksen eli draaman (toiminnan, tapahtumat).

Mikä sitten tekee esityksestä musikaalin? Musikaalissa laulut ovat välttämättömiä. Jos ne otettaisiin pois, tarinaan ei jäisi järjen hiventä, koska musikaalissa suurimmat juonen käänteet ja roolihenkilöiden päätökset tapahtuvat nimenomaan laulujen aikana. (Yleensä muutamaa showstopper- tai ns. 11 o'clock numeroa lukuunottamatta.) Silloin esitykseen termi musikaali, kiitos.

- No niin. Näin helposti sitä ihminen sortui lokeroimaan...

Mikä sitten on ero musikaalikomedialla, musikaalirevyyllä tai perinteisellä suomalaisella laulunäytelmällä? Niin, onko tuo viimeinen muuten sama asia kuin saksalainen Singspiel? Sehän on käännetynä laulunäytelmä. W.A.Mozartin Taikahuiluhan (monien muiden herran oopperoiden ohella) on muuten Singspiel... Eli onko se silloin laulunäytelmä eikä ooppera? Niinhän se tulisi kääntää.

Entä milloin ooppera onkin operetti? Tai missä on raja että kahdesta edellisestä tuleekin yllättäen musikaali? Erottaako sen laulutyylistä? Vai orkesterin koosta? Saako käyttää mikrofoneja? Merkitseekö se, onko repliikit puhuttuja vai laulettuja? Koska musikaalista tulee megamusikaali? Entäpä rockmusikaali? Niin ja sittenhän on jukeboxmusikaali! Mikä määrite-ero onkaan sellaisilla musikaaleilla joissa tanssitaan tai ei tanssita? Onko CATS ainoa oikea tanssikaali (dancical)?

Entä mitenkä paljon merkitsee, missä maassa teos on kirjoitettu? Vai onko kaikki sittenkin vain kirjoittajan mielivapautta hänen nimetessään ja määritellessään omaa teostaan? Mihin näitä termejä oikein edes tarvitaan?
- No täytyyhän meidän pystyä markkinoimaan yleisölle, että mitä he tulevat mahdollisesti katsomaan!
- Mutta tietääkö yleisö, mitä eroja näillä on?
- Ei niiden tarvitse tietää!
- No miksi sitten?
- No koska silloin ne oppii...
- Ette te niitä kuitenkaan käytä johdonmukaisesti oikein!
- No mistä minä voisin muka tietää...
- No koska Englannissa West Endillä...
- Tää on kyllä Broadway-musikaal...
- Se on Lloyd-Webberiä, ja Andrew on britti...
- Mutta se pitää laulla jenkkiaksentilla, koska sen tapahtumapaik...
- Kaikki Lloyd-Webberit pitää laulaa brittiaksentil...
- Ei suomalaiset laulajat osaa tehdä mitää aksenttia anyway, joten...

NYT NE ÄÄNET MUN PÄÄSSÄ HILJAA!!

Voitte vain kuvitella millaisessa suossa aikanaan koulussa olimme musiikkiteatterikirjallisuuden ja -historian kurssilla! Kun koko taidemuoto ja perinne on tullut tänne Suomeen ulkomailta, termistöä ei juurikaan ole suomennettu. Ja se vähä mitä on, ei ole missään määrin yhdenmukaista. Eri maiden perinteiden pohjalta käytetään termistöä ristiin rastiin siellä sun täällä merkitsemään vähän sitä sun tätä. Ja kun tekijöillä on omat intohimonsa juuri jotain tiettyä musiikkiteatterin osa-aluetta kohtaan, niin halleluja sitä sonnanheittoa puoleen jos toiseen, kun yritettiin yhdessä alkaa määritellä, että mikä on mitäkin. Sama kun yrittää puhua rytmistä näyttelijän, muusikon ja tanssijan kanssa. Hulluksi siinä tulee, kun kaikki ymmärtää saman sanan aivan eri tavalla! Ja nyt ollaan vielä saman alan tekijöiden keskuudessa!

Onneksi suurin osa edes on samaa mieltä siitä, että musiikkiteatteri on kattomääre kaikelle tälle hapatukselle. Suomeksi nyt ainakin. Yleensä. - Muuten, onko baletti tai tanssiteatteri musiikkiteatteria? Tai jos kaikki näyttelijät soittavat instrumenttia niin, että siitä tulee olennainen osa esitystä ja ilmaisua, onko se musiikkiteatteria? Onko pakko aina laulaa, jotta musiikki teatterissa olisi musiikkiteatteria? Entä varietee, revyy, vaudeville, kabaree - mikä onkaan niiden ero vai onko sellaista? Entäpä sirkus? Mitä tanssi on? Milloin tanssiteatteri onkin mimiikkaa? Tai mikä on tanssin ja akrobatian ero?

Sanoinko jo, että inhoan lokerointia?

1 kommentti:

  1. TANSSIKAALI! Alan käyttää tätä. Jos sen saisi graduunkin ujutettua.

    Amen, halleluja ja totisesti. Sitten kun megamusikaalejakin voidaan nykyään esittää ei-megasti, ja Euroopassa ja Aasiassa on ihan omat sivujuonteensa ja kaikki menevät sekaisin, niin yritä tässä nyt luokitella ja lajitella. En osaa edes määritellä, mistä genren alalajeista itse pidän. Tieteen puolella elää vielä oma sanastonsa eri kielillä. Guruni Michael Kunze totesi jossain, että koko musikaali-sanaa ei oikeastaan pitäisi käyttää, ellei mielestäni sitten samassa merkityksessä kuin puhenäytelmää. Ei se kerro mitään muuta esityksestä kuin sen, että siinä lauletaan.

    VastaaPoista